Donja Zelina, Kurija Barac, aatelistila 200 000 m²:n alueella

Ainutlaatuinen historiallinen kiinteistö, joka tarjoaa poikkeuksellista yksityisyyttä ja rauhaa aivan kaupungin välittömässä läheisyydessä (30 km Zagrebin keskustasta, 30 km Franjo Tuđmanin lentokentältä).

Kartanon keskusta koostuu kukkulan laella olevasta ylängöstä, jota ympäröi 15 000 neliömetrin metsä. m2, jolle rakennettiin useita rakennuksia, ja kartano on itse kartanon keskusta. Ainutlaatuinen etu on 13 200 m2 rakennustontti kukkulan tasaisella huipulla, metsän ja 20 hehtaarin kartanomaan ympäröimänä, mikä tarjoaa lisämahdollisuuden käyttää kartanoa eri tarkoituksiin. Kiinteistön pinta-ala on 196 000 m2 (myyjän omistama ainutlaatuinen tontti).

Sv. Ivan Zelina -kaupungin aluesuunnitelman mukaisesti kiinteistön keskusta rakennusten ympärillä 13 200 m2:n alueella on rakennusaluevyöhykkeellä, samoin kuin osa kiinteistöstä sisääntulotien vieressä, jonka pinta-ala on 13 500 m2, kun taas muu maa on maatalous- tai metsämaata.

Kaavoitusasiakirjojen mukaan kyseiselle alueelle ei ole laadittu yksityiskohtaista kehittämissuunnitelmaa.

Kartanon rakennus koostuu pohjakerroksesta ja kahdesta kerroksesta (pohjakerros 117 m2, 1. kerros 142 m2, 2. kerros 157,5 m2, yhteensä 416 m2), ulkomitat 21 x 10,30 m.

Rakennus on rakennettu vuonna 1794 kreiviperheen Drašković-Barač kartanoksi, ja sitä on sen jälkeen laajennettu useaan otteeseen.

Vuonna 2005 rakennusta remontoitiin osittain (koristeltu julkisivu, uusi katto ja ulkopuusepäntyöt). Koko rakennukseen tuotiin uusi sähköasennus, vesi- ja viemäröintiasennus sekä asennettiin monitasoinen kaasukeskuslämmitysjärjestelmä.

Rakennukseen on asennettu panoraamahissi. Rakennuksen sisustuksen aste on korkea "roh bau". Rakennus on liitetty vesijohto-, sähkö- ja kaupunkikaasuverkkoon. Rakennus ei ole kulttuuriperinnön suojelussa.

Kiinteistössä on myös ravintolatila (126 m2, viinikellari 80 m2), kaksi autotallia ja talli.

Kiinteistön itäpuolella on juomaveden lähde, joka on betonoitu ja suljettu pumppaamoksi kiinteistön tarpeisiin.

Virtuaalinen kävely.

Luonnoksia historiasta

Zelinan alueen historia liittyy kuuluisaan kroatialaiseen aatelisperheeseen Domjanić, sillä jo vuonna 1596 Stjepan Domjanićille myönnettiin aatelisluettelo ja vaakuna.

Aikojen tapojen mukaan kroatialainen aatelisto levensi vaikutusvaltaansa avioliiton kautta, kasvatti kartanoitaan ja rakensi linnoja - kartanoita, joten Regina pl. Domjanić, joka oli naimisissa kreivitär Draškovićin kanssa, rakensi Golubovecin linnan noin vuonna 1790 vanhan puisen kartanon paikalle. Samaan aikaan eli vuonna 1794 alkoi Donja Zelinassa sijaitsevan kartanon rakentaminen. Länsipäätyseinään muurattiin vuodelle 1794 merkitty kivilaatta, joka on olemassa vielä nykyäänkin. Linna-kartano rakennettiin aiemmin olemassa olleen rakennuksen paikalle.

Kiinteistörekisterin perustamisen yhteydessä vuonna 1902 aatelismies Franjo Barač ja pl. Matilda Barač, os. Domjanić.

Avioliitosta pl. Franjo Baračille ja Matilda Baračille syntyi neljä lasta; Milutin, Vladimir, Antun ja Marija, joista tärkein on Milutin Barač, sillä jo vuonna 1905 hänestä tuli koko Donja Zelinassa sijaitsevan tilan – Barač Manorin – ainoa omistaja.

Milutin Barač syntyi vuonna 1848, kuoli 22. heinäkuuta 1938 ja hänet haudattiin Donja Zelinan paikalliselle hautausmaalle. Hän on silloisen Euroopan suurimman öljynjalostamon, Rijekan jalostamon, rakentaja ja ensimmäinen johtaja, joka aloitti toimintansa virallisesti 14. syyskuuta 1883.

1900-luvun alussa hän oli samanaikaisesti viiden jalostamon tekninen johtaja viidessä eri Euroopan maassa. Sen lisäksi, että Barač on kirjattu yhdeksi eurooppalaisen öljyhistorian merkittävimmistä nimistä, hän erottui myös luonnonhistoriallisilla saavutuksillaan. Keksijä on "Baračevka" mehiläispesä.

Toisen maailmansodan aikana tilan tiloja käyttivät ensin saksalaiset yksiköt, joissa Kurt Waldheim, myöhempi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ja Itävallan tasavallan presidentti, vietti jonkin aikaa Wehrmachtin luutnanttina.

Toisen maailmansodan päätyttyä kiinteistö kansallistettiin ja annettiin maatalousosuuskunnan hoitoon, joka istutti kiinteistölle omenaviljelmän. Kommunistisen vallan aikana takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta annetun lain mukaisesti kaikki takavarikoidut omaisuudet palautettiin entisille omistajilleen ja heidän perillisilleen. Vuodesta 2002 lähtien kiinteistö on ollut myyjän perheen omistuksessa, ja silloin kunnostus alkoi.